Eini: Mä jään

Einin edellisestä studioalbumista oli ehtinyt kulua jo yli kymmenen vuotta. "Tule vain" oli musiikilliselta anniltaan melkoinen floppi. Eini ei kuitenkaan ole ollut kolmeatoista vuotta julkaisematta mitään vaan aikajanalle mahtuu mm. "Hitit" -levy, joka sisälsi vanhoista Eini-hiteistä uudet versiot sekä "Live!", joka sanansa mukaisesti oli keikkataltiointi - Boogie -yhtyeen kanssa. Myös monet singlenä julkaistut kappaleet herättivät toivoa siitä, että Eini julkaisisi joskus vielä albumin. Huhut myllersivät - keskustelupalstoilla arvailtiin koska mahtaa ilmestyä. Usein luvattiin syksyä - mutta en olisi arvannut että se tarkoittaa vasta syksyä 2011. Joka tapauksessa nyt levy on käsissäni ja olen sen kuunnellut kuuteen kertaan läpi.

Edellä mainituista sinkkujulkaisuista erityisesti "Kerro mulle" ja "Kun kosket mua" ovat jääneet Eini-fanien mieleen, julkaistiinhan ne "30 suosikkia" -kokoelmalla. Näiden oli varmaan jossain vaiheessa tarkoituskin tulla albumille, mutta toisaalta kun ne julkaistiin jo kokoelmalla ja siitäkin on vuosia aikaa, niin varmaan parempi jättää ne pois. "Mä jään" ei ensikuulemalta aivan vakuuta minua. Odotukseni olivat ihan mahdottomissa sfääreissä, joten oli parempi kuunnella se vielä muutaman kerran rauhassa, jotta saadaan oikeanlainen kuva. Toisella kuuntelulla alkaa jo nousta muutama suosikki, kuten "Saisit haudatun kuun" ja "Sä vain tiedät yksin mistä aloittaa", joista jälkimmäisenä mainittu on ilmeisesti käännösiskelmä. Huh, sanoinko iskelmä? Tämähän on disco-iskelmää. Dance-mäinen tyyli on Einin keikoilla selvästi tullut selväksi. Lauloihan hän mm. vähän Septemberin "Satellite" -kappaletta sekä Madonnan "Hung Up" -hittiä. Neljännellä tai viidennellä kerralla levy alkaa aueta kunnolla. Johtuneeko siitä, että olen sydämeltäni melkein hevari vai siitä että levy on vaikeasti aukeava vai jostain muusta, mutta pienen alkupettymyksen jälkeen voin samaistua Einin mielipiteeseen, että tästä albumista voi olla aidosti ylpeä. "Mä jään" -hitti on soinut radioissa jo jonkin aikaa. "Saisit haudatun kuun" on ehkä meikäläisen suosikki sekä sanoitukseltaan että sävellykseltään. Toinen edukseen eduttava kappale "Kevätaurinko" tuo hymyn kasvoille. Hienoa, että tälläisiä iloisia kappaleita tehdään vielä Suomessakin. "Puuterilunta" on ehkä levyn heikoin biisi, vaikka siinäkin on loistavia vertauskuvia. "Sä vain yksin tiedät mistä aloittaa" on muuten hyvä, mutta vähän liian pitkä. "Neitoperhonen" on levyn ainoa balladi. Satun pitämään tästä silti tosi paljon, vaikka joidenkin mielestä se voi olla vähän lattea. Kuitenkin se tunnelma mikä siitä saan on vähän surullinen, osin saa meitä muistamaan että pitäisi tarttua joka hetkeen. Mainittakoon vielä sen verran että Einillä on loistava ääni, toisin kun monella muulla 70-luvulla aloittaneella suomalaisella iskelmätähdellä. Siksi minua vähän harmittaa muutamat "äänimuuntelut" levyllä. Levy on loistava ja tällaista matskua kuulisi vielä lisääkin.

1. Mä jään
2. Älä menetä mua
3. Saisit haudatun kuun
4. Ihan turhaa vaan
5. Neitoperhonen
6. Kevätaurinko
7. Antaudutaan
8. Illallinen
9. Puuterilunta
10. Sä vain tiedät yksin mistä aloittaa

* * * * ½

Anna Eriksson: Garden of Love

Että osaa albumi olla melankolinen! Anna Erikssonin uusi levy on niin surumielinen, että ihan keväälläkin meinaa itkettää. Kuitenkin levy on niin hyvin tehty, ettei siitä ole voinut olla lukuisat kerrat nauttimattakin. Ensimmäinen kuuntelukerta kuitenkin osottautui melko tuskaiseksi, sillä en osannut odottaa mitään tällaista, vaikka edellinen albumi "Ihode" olikin aikamoista tilitystä. Tämän levyn nimi pitäisi olla "Garden of Sorrow". Pisteet Annalle kuitenkin siitä, että uskaltaa yrittää laulua englanniksikin. Saa nähdä miten tämä uppoaa iloisiin pohjoismaalaisiin. On vähän vaikea ennustaa. Yksi juttu on varmaa: musiikki on varmasti huolella kirjoitettu ja tuotettu. Levyllä on paitsi pop- niin myös jonkinlaisia jazzvaikutteita. Ainoastaan kaksi keskinkertaista kappaletta (instrumentaalista "Child of Time" ja päätöskappaletta "Spine Against Your Spine") lukuunottamatta jokainen biisi on kolahtanut enemmän tai vähemmän. Annalla on mahtava ääni, joten voisi veikata että maailmaa, tai ainakin eurooppaa ollaan menossa valloittamaan.

1. Garden of Love
2. 53rd Street Last Virgin
3. Poison
4. Blue Eyed Soldier
5. Damien
6. Child of Time
7. Mad Girl's Love Song
8. Turn Out the Lights
9. Holy Water
10. Spine Against Your Spine

* * * * ½

Virpi: Reloaded

Virpi tunnetaan varmasti parhaiten CatCat-yhtyeen toisena laulajana. Nyt hän on tehnyt dance-painotteisen soololevyn. Levy ei heti ensimmäisellä kuuntelukerralla auennut, lukuunottamatta biisiä "Kuuma kesä", jonka tosin olin kuullut internetistä monta kertaa ennen levyn julkaisua. Toisella kuuntelukerralla kaikki näytti paljon valoisammalta. Avausraita "Marraskuu" sekä "Rakkaus on hulluu" tuntuivat suorastaan tanssittavilta. Levy ei sinällään muistutaan paljonkaan CatCatiä - lähinnä Movetronia. Levylle on otettu mukaan kaksi samaakin biisiä toiseen kertaan - "Marraskuu" ja "Kylmä" ovat molemmat rauhallisempia versioita. Seitsemäs kappale "Muistatko sä discon sen" on käännös kappaleesta "Crying at the Discoteque" - suunnilleen samaa tasoa tämä on alkuperäisen kanssa. Kokonaisuutena levy on erittäin loistava, ja rauhalliset versiot sopivat hyvin lopetukseksi. Levy on kyllä vähän liian lyhyt, biisejä on vain seitsemän. Virpi-fanien kyllä kannattaa hankkia 2CD-versio, jotta saa 2009-versiot kappaleista "Bye Bye Baby", "Piirtelet mun sydämeen" ja "Yksin sateeseen" sekä kuusi klubiversiota ykköslevyn biiseistä.

1. Marraskuu (dance mix)
2. Rakkaus on hulluu (radio edit)
3. Tyttö peilissä (radio edit)
4. Kuuma kesä (SASH! remix)
5. Jäätynyt enkeli
6. Kylmä (dance mix)
7. Muistatko sä discon sen
8. Marraskuu (radio edit)
9. Kylmä (piano edit)

* * * * ½

Kuunkuiskaajat: Kuunkuiskaajat

Kuunkuiskaajat tuli minun ja varmasti monen muunkin tietoon Suomen euroviisukarsinnasta 2010. Tämä varmasti Värttinän musiikista vaikutteita saanut yhtye on Suomen euroviisuedustaja Norjassa 2010 kappaleella "Työlki ellää", joka myös löytyy tältä levyltä normaalina versiona sekä loppuun on laitettu myös remix versio, joka on vieläkin parempi versio tästä hyväntuulisesta kappaleesta. Kuunkuiskaajien albumi ei kuitenkaan rajoitu vain yhteen tosi hyvään biisiin. Siinä on paljon muitakin todella kovia kappaleita, kuten "Ruutuliina", "Taivaallinen", aloituskappale "Kahden" sekä "Hääkellot". Koko albumi toimii todella hyvin, vaikka alle 40 minuutin kokonaisuus tuntuukin aavistuksen pitemmältä. Se varmasti johtuu musiikkityylistä. Sama ongelmahan oli System of a Downillakin. Joka tapauksessa tämän bändin johdolla on mukava mennä Norjaan euroviisuihin, vaikka voittoa ei tulisikaan, niin joka tapauksessa kappale on loistava. Levyllä on niin rauhallisia kuin meneviäkin kappaleita, ja kokonaisuutena se on todella hyväntuulinen.

1. Kahden
2. Ruutuliina
3. Loputon tie
4. Taivaallinen
5. Hääkellot
6. Työlki ellää
7. Maailman majoilla
8. Tumma sydän
9. Taivaanrinne
10. Milloinkaan
11. Työlki ellää (remix)

* * * * ½

Johanna Pakonen: Jälkeen kaiken suuren

Täytyy tunnustaa, että Johanna Pakosen neljättä studioalbumia "Jälkeen kaiken suuren" en osannut odottaa yhtään. Se tuli vain kauppaan yht'äkkiä. Vaikka kuulunkin faniklubiin, en ollut ehtinyt selata vielä uusinta numeroa fanilehdestä "Sielunpuolikas" vielä silloin. Kuitenkin se täytyi ostaa, vaikka en ollut kuullut edes yhtään kappaletta siitä. Ensimmäiset kuuntelukerrat eivät juuri säväyttäneet, mutta olinkin jo kolmesta ensimmäisestä Johannan levystä huomannut, että hänen albuminsa eivät heti puhkea täyteen kukkaan vaan vasta ajan kuluttua. Toki jo ekoilla kerroillakin erottui "Mitä täältä haetaan" ja "Tahtoisin huutaa" 13 biisin joukosta. Josskin kuudennella kerralla levy alkoi kuulostaa jo suunnilleen saman tasoisilta kuin Johannan edellisetkin albumit. Mielenkiintoista on erityisesti, että Johanna on tehnyt dueton Eija Kantolan kanssa. Tämä kappale, "Rakkaus on kummallinen drinkki" kuulostaa sanoitukseltaan aivan kamalalta, mutta sävellykseltään se on upea. Eijan ja Johannan yhteistyö toimii biisissä hyvin hienosti. Rauhalliset kappaleet "Joka päivä ja joka ikinen yö" ja nimikkoraita ovat niin ikään todella hyviä, ja aukenivat vasta aivan hiljattain. Viimeinen kappale, "En kasvojas muista" on turvallinen tango. Kokonaisuudessaan levy on turvallisen tuntuinen, mutta suurin osa sävellyksistä on niin upeita, että täytyy vain kiittää, että Johanna Pakonen jatkaa edelleen iskelmäkappaleiden levytystä. Hienoa!

1. Jälkeen kaiken suuren
2. Sylistä enkelten
3. Mitä täältä haetaan
4. Joka päivä ja joka ikinen yö
5. Kultaista hiekkaa
6. Rakkaus on kummallinen drinkki
7. Tahtoisin huutaa
8. Taas päivä paistaa
9. Sinä vain
10. Kuinka pidät kämmenellä
11. Elämä tanssii
12. Anna syy
13. En kasvojas muista

* * * *

Laura Voutilainen: Sydänjää

Tottakai olen iloinen siitä, että Laura Voutilainen palasi iskelmän pariin kokeiltuaan muutaman vuoden torsoksi jäänyttä rock-uraa. Pidinkin hänen edellisestä albumistaan, mutta tämä uusin "Sydänjää" on todella heikko levy. Se saattaa olla jopa Lauran iskelmävuosien huonoin levy. Syy on etupäässä siinä, että monet melodiat ovat todella kliseisiä eikä levyllä ole selvästikään viitsitty ottaa riskejä, ehkä niitä on jopa pelätty. Levyn tunnelma on samanlainen kuin esimerkiksi jokaisessa Anne Mattilan levyssä - mitään sanomaton.Onneksi levyllä on pari ihan kohtalaistakin biisiä, mutten tätä ei olisi jaksanut kuulla kokonaan millään. "Salamataivas", "Sydänjää" ja "Kuulta kyselen" ovat ihan kelpo biisejä, samoin levyn keskipaikkeilla oleva "Varastetut aarteet", jossa lauletaan "sanoistasi näin nyt sä miekan teit" tai silleen. Levyn huonoimmat kohdat ovat selkeästi nämä: "Kumartaa rytmin jumalaa" -kappaleen sanoitus, "Ylöspäin" -kappaleeseen suunniteltu pikkutytön sanat, joilla selkeästi yritetään luoda tähän jotakin empatiaa tätä levyä kohtaan, mutta "Musta tulee Laura Voutilainen" ei oikein vakuuta, alkaa jopa hävettää Lauran puolesta. Parhaimpiin ei kyllä kuulu viimeinen kappale "Infected by the Groove", joka on mitäänsanomaton popkappale. Levy ei tarjoa suomalaiseen iskelmään mitään uutta, ja jollei ole nyt suuri Laura-fani niin tämän levyn voi jättää helposti kauppaankin.

1. Salamataivas
2. Sydänjää
3. Kuulta kyselen
4. Vastaa
5. Tuulesta tuuleen
6. Varastetut aarteet
7. Kumartaa rytmin jumalaa
8. Sudenkorento
9. Ylöspäin
10. Kiitos
11. Infected by the Groove

* *

Anna Abreu: Just a Pretty Face?

Anna Abreu on artisti, jolle ounastelin pitkää uraa musiikin parissa, kun näin hänen portugalinkielisen esityksensä. Vaikka "Just a Pretty Face?" on vasta kolmas pitkäsoitto, niin se varmasti kertoo, että uraa on vielä edessä. Levy ei heti ensikuulemalta tunnu kovinkaan kummoiselta. Sinkkubiisi "Music Everywhere" on levyn kantavia voimia yhdessä kappaleiden "Liquid" ja "Aural Exam", mutta loppuosa levystä menee lähinnä haukottelun parissa minun osaltani. Sitten - jokin aukeaa. Tuntuu kuin olisin päässyt levyn uuteen dance-pop linjaukseen sisälle. Levy on aavistuksen erilainen kuin kaksi ensimmäistä, ja se ei ole todellakaan huono asia. Levylle on siroteltu balladeja ja tarttuvia pop-raitoja peräjälkeen. Erityismaininnan ansaitsee biisi "Capital C", jossa on jonkinlainen "cheerleader-kuoro" taustalla laulamassa kertosäkeessä. Kokonaisuutena 12 kappaletta ei ole yhtään rasittava, ja monet kappaleet on suorastaa pakko kuunnella useampaa kertaan päivän aikana. Hyvää työtä!

1. Music Everywhere
2. Liquid
3. Aural Exam
4. Impatient
5. Mr. Perfect
6. 7 Days, 7 Nights
7. Letting Me Go
8. Shine
9. Slam
10. Capital C
11. 2nd Chance
12. Do Avesso

* * * * ½

Indica: Pahinta tänään -kokoelma [kokoelma]

Tieto siitä, että Indicalta tulee kokoelmalevy, tuli minulle aika yllättäen. Tuntui kuin he olisivat vasta aloittaneet vähän aikaa sitten. Itsekin löysin heidän musiikkinsa Pahinta tänään -biisin ansiosta noin vuosi sitten. Ovat he silti tehneet jo neljä albumia, joten ehkei ajatus kokoelmasta ole silti aivan vieras. Onhan sitä jotkut bändit tehneet kokoelman jo kahden kolmen albumin jälkeenkin, joten Indican tapauksessa ei kyse ainakaan ole liiaallisesta materiaalin puutteesta. Kokoelmalevykään ei ole paljon yli 40 minuutin ja mukaan on laitettu vain 12 biisiä, ja se voi olla hyväkin ratkaisu - nykyään kun julkaistaan jopa tuplakokoelmia, jotka ovat liian raskasta kamaa monestikin. Tämä se sijaan on kuin albumi muiden joukossa. Jo ensimmäinen kuuntelukerta antoi sen kuvan, että tämähän on klassikko kokoelmaksikin. Kokoelma alkaa "Valokeilojen vampyyri" -kappaleella, joka on merkattu uudeksi, mutta kuitenkin biisiä Indica on soittanut jo pitemmän aikaa keikoilla. Biisi onkin Indican parasta antia. Ensimmäiseltä Indican albumilta "Ikuinen virta" on valittu nimikkokappaleen lisäksi "Scarlett", ja ne ovatkin varmasti oikeat valinnat, parhaita ja tunnetumpia kun ovat. Kakkosalbumilta "Tuuliset tienoot" on valittu "Pidä kädestä" ja "Vuorien taa", jotka olisin minäkin ottanut kokoelmalle. "Kadonnut puutarha" oli Indican kolmas albumi ja ehdottomasti heikoin. Siitä on päässyt kokoelmalle vain yksi kappale "Linnansa vanki", joka on ehdottomasti ansainnut paikan. Neljänneltä studioalbumilta on otettu peräti kolme kappaletta "Pahinta tänään", "Valoissa" ja "10h myöhässä", joista ainakin kaksi ensimmäistä allekirjoitan. Toki kolmanneksi olisi voitu valita jokin muukin kuin "10 h myöhässä" - niin loistavia kappaleita kuin "Valoissa" -albumilla on. Niin, "Valokeilojen vampyyri" -biisin lisäksi levyllä on myös toinen uusi biisi, nimittäin "Murheiden maa". Vaikka sekin on loistava lajissaan, niin täytyy silti myöntää, että se on heikoin kappale tällä kokoelmalla. Sen sijaan ennen julkaisematon kappale "Ruusupensaat" on herkkä, kaunis, koskettava ja hieno kappale Hieno balladi! Onneksi mukaan on mahdutettu myös cover-biisi "Kersantti Karoliina" - sen kun olen kauan jo halunnut kuulla. Se onkin ainoa live-biisi levyllä. Siitä syntyikin ajatus, että kuinka hienoa olisi jos Indica tekisi jossain vaiheessa livealbumin - he kun ovat varmasti hyviä livenä.

1. Valokeilojen vampyyri
2. Ikuinen virta
3. Scarlett
4. Pidä kädestä
5. Vuorien taa
6. Valoissa
7. Ruusupensaat
8. Murheiden maa
9. Linnansa vanki
10. 10h myöhässä
11. Kersantti Karoliina (live)
12. Pahinta tänään

* * * * *

Yö: Varietee

Yön ensimmäinen studioalbumi "Varietee" on saanut monen kriitikon mielestä klassikkoalbumin leiman, vaikka sitä ei kelpuutettukaan 50 parhaimman kotimaisen rock-albumin joukkoon. Silti, heidänkin täytyy myöntää että Yö on ansainnut paikkansa kaikkien aikojen suomalaisten rock-legendojen joukossa, ja että tämä on "Nuorallatanssija"-levyn ohella yön parhaimpia levyjä. Levyn kolmestatoista biisistä todella moni on vieläkin Yön keikkalistassa. Kappaleet kuten "Pieni ihminen suuressa maailmassa", "Likaiset Legendat I", "Särkynyt enkeli" ja "Vain varjot häntä seuraa" ovat Jussi Hakulisen sävellyksistä ja sanoituksista niitä parhaimpia tältä levyltä tunnetumpia. Mukaan mahtuu myös Reino Helismaan tekemä kappale "Päivänsäde ja Menninkäinen", joka Yön versiona on paljon rankempi kuin Tapio Rautavaaran esittämänä. Tuon kappaleen, kuten myös "Yhden illan varieteen" laulaa Jussi Hakulinen, mutta muuten solistina levyllä on Olli Lindholm. Rauhallisista kappaleista parhaimpia ovat "En saanut sua pilviin" ja "Älä odota minua silloin". levyn ainoa heikohko kappale on "Tiedän liikaa elämästä", joka on hidas ja tylsä kappale. Myös "Likaiset Legendat II" on vähän heikko esitys ykkösosan jälkeen, mutta itse kappaleena se on mainio. Kokonaisuutena erittäin mahtava albumi, joka on kestänyt paljon ajan hammasta.

1. Pieni ihminen suuressa maailmassa
2. Ei voi elää rakkaudesta
3. En saanut sua pilviin
4. Pro Patricia
5. Päivänsäde ja Menninkäinen
6. Likaiset legendat I
7. Likaiset legendat II
8. Vain varjot häntä seuraa
9. Särkynyt enkeli
10. Yhden illan varietee
11. Tiedän liikaa elämästä
12. Rakkauden symbioosi
13. Älä odota minua silloin

* * * * ½

Haloo Helsinki!: Enemmän kuin elää

Haloo Helsinki! on yksi sellainen bändi, joka oli minulle täysin tuntematon ennen kuin näin eräältä musiikkikanavalta monia yhtyeen musiikkivideoita. Mm. "Vieri vesi vieri" debyytiltä sekä "Jos elämä ois helppoo" tältä levyltä soivat tiuhaan tahtiin. Pidin ensimmäisestä levystäkin, mutta minusta tuntui että he eivät vielä olleet saavuttaneet huippuaan. Eivätkä olleetkaan! Oletin, että tästä levystä tulisi parempi kuin ensimmäisestä, ja niin kävikin. Tosin he panivat odotustani paremmaksi. Ensimmäinen kuuntelukerralla levy kuulosti heti paremmalta kuin nimikkolevy. Kuudennella kerralla levy tuntui jo lähes täydellisestä, mm. rauhallinen "Valherakkaus" oli parantunut kuuntelu kuuntelulta huomattavasti, ja minusta olisi suunnaton vääryys jos tästä kappaleesta ei tulisi klassikkoa, sillä siinä on niin hyvät sanat sekä loistava melodia. Levyllä on muitakin loistavia kappaleita, kuten kesäkumi-kappale "Mun sydän sanoo niin" ja "Ei Eerika pääse taivaaseen". Eerikasta on tehty toinen kappale "Eerika". Molemmat ovat todella rokkaavia, mutta sanoitukseltaan traagisia tai surullisia. Levyn ainoa pieni miinus on lopetuskappale "Toiset lähtee, toiset jää", joka kestää yli 7 minuuttia. Mielestäni siinä on ainakin kaksi minuuttia liikaa eli kappaletta on tarpeettomasti venytetty. Kokonaisuudessan levy on kahta kappaletta lukuunottamatta rajua rokkia. Ellin laulu on parantunut hieman, mutta ei se ensimmäisellä levylläkään mitään huonoa ollut. Sanoituksissa on tapahtunut merkittävä parannus.

1. Linnanmäki palaa
2. Ei Eerika pääse taivaaseen
3. Hukatut miljoonat
4. Yksi ilta unohdusta
5. Valherakkaus
6. Eerika
7. Sinisissä valoissa
8. Mun sydän sanoo niin
9. Jos elämä ois helppoo
10. Toiset lähtee, toiset jää

* * * * ½

Yö: Nuorallatanssija

Yön toinen studioalbumi on tyyliltään ja laadultaan suunnilleen samaa tasoa kuin ensimmäinenkin albumi "Varietee". Sanoitukset ovat melankolisia ja sävellykset ovat puhdasta suomirokkia. Kaikki biisit on sanoittanut ja säveltänyt yhtyeen uruissa oleva Jussi Hakulinen. Hän myöskin laulaa levyllä olevan kappaleen "Joutsenlaulu", joka on kiistatta levyn tunnetuin biisi. "Joutsenlaulu" on monta kertaa valittu kaikkien aikojen parhaimmaksi suomalaiseksi rock-kappaleeksi eri äänestyksissä. Vaikka kyseessä on melko lähellä iskelmää oleva kappale melodisesti, niin sanoitukseltaan se ehdottomasti on rokkia. Kaikki muut kappaleet laulaakin yhtyeen päälaulaja Olli Lindholm. Muita tunnettuja kappaleita levyllä ovat mm. "Laulu meille kahdelle" sekä "...ja he nousevat junaan", joka on Jussin mielestä levyn ainoa hyvä kappale Joutsenlaulun ohella. Kuitenkin olen eri mieltä siinä suhteessa, että mielestäni levy on kaikin osin hyvä kokonaisuus ja sisältää monia hyviä kappaleita. Ainoat kritiikit kohdistuvat kappaleiseen "Painajaisten jälkeen", jossa on masentavat, jopa kornit sanat sekä "Illan viimeinen laulu" -lopetukseen, jossa on "hämäyslopetus" eli biisiä on vähän pitkitetty. Joka tapauksessa erittäin rokkaava levy, ja mielestäni suomirokin helmiä, olivat muut mitä mieltä tahansa. Mainettaan parempi levy!

1. Häät
2. Ja tapahtui niinä päivinä
3. Napoli
4. Laulu meille kahdelle
5. Nuorallatanssija
6. Joutsenlaulu
7. Painajaisten jälkeen
8. ...ja he nousevat junaan
9. Illan viimeinen laulu

* * * * ½

Jussi Hakulinen: Vaaleanpunainen majatalo

Jussi Hakulisen vuonna 1985 ilmestynyt "Vaaleanpunainen majatalo" on hänen ensimmäinen varsinainen sooloalbuminsa, jonka hän teki pian Yö-yhtyeestä lähtemisen jälkeen. Albumi alkaa lupaavasti nimikkokappaleella, jossa on hyvä teksti ja hyvä melodia. Kappale on tosi rokkaava. Sen sijaan seuraava kappale "Laika Laika" rauhoittaa mieltä ehkä liikaakin. Tuo surullinen aikansa sankarikoirasta kertova kappale ei mielestäni sovi alkupuolelle levyä. Ehkä sen paikka olisi voinut olla nopeatempoisen "Varkaat, kulkurit" -kappaleen jälkeen. "Joonatan" on suosikkikappaleeni tältä levyltä. Se on surullinen, jopa traaginen kappale, mutta siinä on todella hyvä melodia. "Yö jota ei ollutkaan" herätti Yössä vähän närää, jolloin he kirjoittivat vastavetona kappaleen "Niin paljon me teihin luotettiin". Kuitenkin kappale kertoi varmaankin valvotusta yöstä. "Armeijan syvin olemus" alkaa eräänlaisella puheella Puolustusvoimista. Itse kappale on erittäin hauska ja kritisoi Suomen armeijaa erittäin paljon. "Antaa virran viedä vaan" on jälleen nopeatempoinen kappale. "Kataliinan ruusu" on joskus ollut suosikkejani, eikä se nytkään huonolta tunnu, mutta totuus on, että se ei levyn parhaimpia ole. "Keisarin uudet vaatteet" on sanoitukseltaan hieman lapsellinen, varsinkin kun siinä viitataan Aku Ankkaan. "Talo varrella rautatien" on mukava lopetus albumille. Sen alku- ja keskikohta on suht' rauhallinen, mutta lopussa siihen tulee hieman vauhtia.

1. Vaaleanpunainen majatalo
2. Laika Laika
3. Varkaat, kulkurit
4. Joonatan
5. Yö jota ei ollutkaan
6. Armeijan syvin olemus
7. Antaa virran viedä vaan
8. Kataliinan ruusu
9. Keisarin uudet vaatteet
10. Talo varrella rautatien

* * * *

Yohanna: Butterflies and Elvis

Yohanna tuli ainakin Euroopassa tunnetuksi kilpailemalla Moskovan Euroviisuissa 2009. Hänen kaunis balladinsa "Is It True?" sijoittui toiseksi heti Norjan kappaleen jälkeen. Islannin edustajan kappale ei silti mielestäni ole Norjan kappaletta huonompi ollenkaan. Päinvastoin! Ihmettelen, että miksi omaperäisyyden pitäisi aina voittaa Euroviisuissa? No, joka tapauksessa... Albumi itsessään alkaa erittäin hienosti kahdella balladilla, joista ensimmäinen tosiaan on tuo euroviisubiisi. Järjeestykseltään toinen kappale, "Beautiful Silence", on oma suosikkini levyn kappaleista. "I Miss You" on myös varmasti hyvä kappale, mutta sen hyvyys "hukkuu" kahden ensimmäisen kappaleen erinomaisuuteen. Levyn nimikkokappale sen sijaan on keskinkertainen melodia huonoilla, typerillä sanoituksilla: "He has French fries for breakfast...I'm in love...I'm in love with his soul". Voi sentään, yleensä tälläiset kappaleet jäävät sinne pöytälaatikkoon, tai viimeistään studioon. "Funny Thing Is" palauttaa meidät jälleen erittäin hyvän musiikin pariin. Yohannan ääni on erittäin vahva, se näkyy erityisesti tällaisissa kappaleissa. "Worryfish" on muuten hyvä kappale, mutta siinäkin huono sanoitus uhkaa pilata biisin. "Spaceman" ei ihan ensimmäisillä kerroilla tuntunut hyvältä kappaleelta, mutta jo muutaman kuuntelukerran jälkeen se tuntui loistavalta. "Say Goodbye" on levyn rauhallisin kappale, ja myös liikuttavin. "Rainbow Girl" -kappaleesta pidin ihan ensimmäisen kerran jälkeen. Siinä on hyvä sanoitus ja biisi itse on alle kolme minuttia eli ei liian raskaskaan. "The River Is Dry" ja "Walking on Water" ovat todella hyviä kappaleita - hyvät melodiat ja sanat. Lopetuskappale "White Bicycle" on sopivan keveä, ja levystä jää muutamaa kohtaa lukuunottamatta hyvä fiilis. Vaikka Yohanna on melkein samaa tasoa kuin esimerkiksi Christine Guldbrandsen, niin tarvitaan parempia biisejä, jotta tulevista islannittaren levyistä tulee samantasoisia. Kovaa työtä tarvitaan siihen!

1. Is It True
2. Beautiful Silence
3. I Miss You
4. Butterflies and Elvis
5. Funny Thing Is
6. Worryfish
7. Spaceman
8. Say Goodbye
9. Rainbow Girl
10. The River Is Dry
11. Walking on Water
12. White Bicycle

* * * ½

Tarja Ylitalo: 20 suosikkia KERRASTA POIKKI [kokoelma]

Etsin kauan tätä kokoelmaa, sillä tässä on kappaleita Tarjan menestyskadelta 1978-88. Jokainen vähänkin vanhasta 70/80-luvun iskelmästä perillä oleva tietää kappaleen "Kerrasta poikki", josta Tarja Ylitalo parhaiten muistetaan. Minulle tämä kappale (ja monet muutkin) ovat rakkaita lapsuusajan kappaleita. Paljon muitakin samantyyppisiä vahvoja tulkintoja Tarja on laulanut, mm. "Tyttö Pohjolasta", "Ei tämä tyttö lempeä anele", "Mustankippee" ja "Mene minne menet". "Yöjuna" on yksi kaikkein tunnetuimmista Tarjan kappaleista myös. Se on haikea kappale odotuksesta. Lopetuskappale "Mua kuule äiti" kestää neljä ja puoli minuuttia, mutta on silti levyn parasta antia. Se on surullinen tarina siitä, miten kiireinen äiti menettää lapsensa "rajan taa". Kokoelma on kokonaisuudessaan melko hyvä, mutta jotkut kappaleet kuten "Onni yhteinen" ja "Tälläinen hupsu" olisi voinut korvata paremmillakin. Voisin ainakin kuvitella, että Tarjalta olisi löytynyt paljon parempiakin kappaleita.

1. Kerrasta poikki
2. Tyttö Pohjolasta
3. Tuhlaajapoika
4. Ei tämä tyttö lempeä anele
5. Revontulten maa
6. Yöjuna
7. Anna anteeks
8. Lapsenmieli
9. Sä muutit Helsinkiin
10. Onni yhteinen
11. Mustankippee
12. Silmät kuin yö
13. Mä päivänsäteen näin
14. Mene minne menet
15. Liian monta yötä yksin
16. Miks' ei aina voi olla lauantai
17. Tällainen hupsu
18. Ollaan yhdessä
19. En löydä ketään vertaistasi sun
20. Mua kuule äiti

* * * *

Haloo Helsinki!: Haloo Helsinki!

Haloo Helsinki tuli minulle itse asiassa tutuksi MySpacen kautta. En silloin vielä huomioinut heidän musiikkiaan millään tavalla. Myöhemmin näin heidän musiikkivideoitaan TV:stä. Painelin saman tien YouTubeen katsomaan lisää ja muutama niitä löytikin. Paras kappale on edelleen "Vieri vesi vieri" - tai ainakin se on oma suosikkikappaleeni Haloo Helsingiltä! Levy ei heti ensi kuulemalta vaikuttanut kovin hyvältä. Se oli aluksi jopa suuri pettymys. Kaksi ensimmäistä kappaletta tuntuivat kuitenkin niin älyttömän hyvältä, että annoin albumille mahdollisuuden vielä kasvaa "korvissani". Lopulta albumi avautui suunnilleen biisi kerrallaan. Musiikki on taidollisesti tehtyä rokkia. Tätä ei kuitenkaan saa sotkea suomirock-skeneen - sehän on oikeastaan kirosana musiikissa nykyään. "Perjantaina" on yhtyeen yksi suurimmista "hiteistä" - silti levyltä löytyy parempiakin kappaleita - esim. "Silmät kii" ja "Mannerheimintie". Sanoitukset vaihtelevat hyvistä huonoihin. Esimerkki hyvästä on "Nyt Itämeren tyttärellä on hyvä olo, sydän hellä..." (Haloo Helsinki) ja huonosta on "Roskapussi hajoaa, ananasta matolla..." (Kaaos ei karkaa). Levy on paria kolmea rauhallista biisiä lukuunottamatta todella rokkaava. Laulajalla on hyvä ääni ja yhtye soittaa ihan hyvin. Hyvä debyytti!


1. Haloo Helsinki!
2. Vieri vesi vieri
3. Yksinäiset
4. Perjantaina
5. Silmät kii
6. Kaaos ei karkaa
7. Elävät ja kuolleet
8. Rakkauden jälkeen
9. Mua ei oo
10. Mannerheimintie
11. Melkein sekaisin

* * * ½

PunainenLanka: PunainenLanka

PunainenLanka oli minulle (ja varmaan monelle muullekin) tuntematon bändi, ennen kuin kuulin heidän MySpace-sivuiltaan kappaleen "Vapaudesta". Ensimmäisellä kuuntelukerralla se ei vakuuttanut täysin. Silti, minun täytyi kuunnella se vielä muutaman kerran, sillä kristillisiä tyttörock-yhtyeiden levyjä minulla oli levyhyllyssä ennen tätä levyä tasan nolla. Niin siinä kävi, että lopulta tuo biisi alkoi soimaan päässä muutaman kuuntelukerran jälkeen. Samaan aikaan bändi lisäsi MySpace-sivuilleen viisi kappaletta lisää, joista erityisesti "Ylpeys ei sitä kohtaa" ja "Avatkaa silmänne" kolahtivat täysillä. Levy oli ihan pakko saada heti. Mihinkäs tätä bändiä vertaisi? Tuntuu, ettei ainakaan Suomessa ole vastaavaa kokoonpanoa, jossa kaikki soittajat ja laulaja olisivat tyttöjä. Tietty voisi nimetä Indican tai TikTakin, mutta totuus on, että niiden musiikkia PunainenLanka ei muistuta alkuunkaan. Ulkomaisista bändeistä The Runaways tai The Donnas ovat musiikillisesti kai lähinnä, mutta heiltäkään ei taida löytyä aivan tälläisiä riffejä - ei ainakaan "Paikka jonne kaipasin" -tyylisiä kappaleita. Viimeksi mainittu kappale on levyn erikoisin ja samalla epäkaupallisimpia biisejä. Sen ensimmäiset viisi minuuttia ovat instrumentaaliset. Sen jälkeen Niina laulaa muutaman säkeen, jona aikana kappale suorastaan syttyy tuleen. Kappaleen kokonaiskesto on noin 8 minuuttia, mutta silti se on levyn parhaimpia kappaleita. Vaikka tyyli on melko perinteistä ensikuulemalta, niin riffit kuulostavat tosi erikoisilta. Levy vaatii monta kuuntelua puhjetakseen täytyy kukkaansa. Levyn ainoa miinus on se, että sanoista on vaikea saada selvää levyn avaus- sekä lopetusbiisissä. Sanoituksista sen sijaan pitää antaa plussaa, sillä ne ovat nöyriä, mutta silti kannustavia ilman että missään kappaleessa edes suoraan mainitaan Jumalaa tai Jeesusta. Niistä silti huomaa, että bändi on kristillinen. Levyn riffit ovat täyttä tykitystä, ja parin minuutin instumentaalikappale "Myrsky" on hyvä veto keskelle levyä. Olenkin kaivannut suomalaista gospeltyttörockbändiä jo jonkin ajan, joten PunainenLanka on kiva tuttavuus.

1. Ota hirsi silmästä, äläkä heitä sitä kiveä
2. Vapaudesta
3. Olki
4. Ylpeys ei sitä kohtaa
5. Avatkaa silmänne
6. Myrsky
7. Lapsi
8. Huudot kaikuu
9. Tähänkö tiemme päättyy
10. Paljasta valoa
11. Paikka jonne kaipasin

* * * * *

PMMP: Veden varaan

Kun PMMP julkaisi kolmen albumin jälkeen lastenlevyn, olivat kaikki ihmeissään. Tämä, järjestykseltään viides studioalbumi "Veden varaan" on paluuta entiseen, rokkaavaan materiaaliin. Kuitenkin, jotakin on muuttunut. Tyyli on oudompaa, kuten olen heidän haastatteluistaan saanut käsityksen "maalailevampaa" ja "haastavampaa". Levyllä on vain yksi biisi, joka voisi olla hyvin heidän kolmelta ensimmäiseltä levyltään, ja se on "Viimeinen valitusvirsi" - ensimmäinen sinkku levyltä. Muut ovatkin sitten paljon haastellisempaa - tosin PMMP tuntuu myyvän levyjä, vaikka coveroisi bolivialaista huilumusiikkia. Levy on minulle ja varmasti monelle muullekin kiva yllätys, sillä se tuo vaihtelua. PMMP kaipasikin muutosta, sillä ensimmäisten levyjen rockpunkpophössötys olikin jo kulutettu melko loppuun. Levyn biiseistä nousee monia hyviä esille, esim. "Lautturi" ja "Pariterapiaa" kuuluvat suosikkeihin. Sen sijaan rauhallinen "Tulva" tuntuu vain täytekappaleelta. Levyn lopetus on tylsä - "Se vaikenee joka pelkää" on muuten loistava kappale, mutta viimeiset kolme neljä minuuttia menee rauhallisen laulelun parissa eikä sitä jaksaisi kuunnella loppuun. Biisiä on venytetty siis aivan liian paljon. Silti, PMMP:n viides albumi on ihan hyvä, ja jännää nähdä mitä bändi seuraavaksi keksii tehdä. Sanoituksissa on ainakin menty eteenpäin rutkasti!

1. Kuvia
2. San Francisco
3. Lautturi
4. Viimeinen valitusvirsi
5. Taajama
6. Pariterapiaa
7. Merimiehen vaimo
8. Tulva
9. Lapsuus loppui
10. Se vaikenee joka pelkää

* * * *

Susanna Heikki: Vietellen

Vihdoinkin se on ilmestynyt! Susanna Heikin kolmas levy "Vietellen"!!! Edellisestä Susannan levystä onkin ehtinyt kulua jo pitkä tovi, mutta odotus palkitaan, sillä tämä levy täyttää kaikki odotukseni. Tällä levyllä Susanna on muuttanut tyyliään hieman aikuisemmalle tasolle. Emme puhu kuitenkaan Anne Mattilasta tai kenestä muustakaan valtavirran iskelmätähtösestä. Susanna Heikki on ollut minulle aina rakkaimpia iskelmälaulajia siitä asti kun kuulin kappaleet "Amorin kaaret" ja "Lentosuukko" hänen debyytiltään. Susanna Heikkiä voisi hyvin verrata Maarit Peltoniemeen, Kirsi Rantoon tai Heli Ruotsalaiseen nykytyylinsä puolesta. Hänen äänensä on puhdas ja selkeä, mutta silti tunnistettavissa omankaltaisekseen. Nimikkoraita "Vietellen" olikin jo netissä pitkän aikaa kuunneltavissa, ja sai monet varmasti odottelemaan josko albumilla olisi samanlaista "makuuhuoneiskelmää". Kuitenkin, levy osoittautuu todella monipuoliseksi teemojensa puolesta, vaikka rakkauden ympärillä pyöritäänkin. Löytyy niin reipasta, tanssittavaa kuin koskettavaakin sanoitusta. Levyllä erottuu edukseen monikin kappale, mutta rokkaavin on ehdottomasti "Jätä rauhaan minun mies". Tangoiltakaan ei säästytä, kun levyltä löytyvät "Sinä valaisit kiitävän hetken" ja "Hyväile hyväile vaan", jonka moni iskelmälaulaja on levyttänyt vuosien varrella. "En ole yksin" on käännöskappale "Hold On Be Strong" -biisistä. Minulle suurimmaksi suosikiksi on noussut "Haluan sut kokonaan" (Cha cha chaa)! Varmasti tulee olemaan yksi vuoden parhaimmista kotimaisista iskelmälevyistä - osaan sanoa sen, vaikka vuosi on vasta aluillaan.

1. Vietellen
2. En ole yksin
3. Ennen sua
4. Hyväile, hyväile vaan
5. Rakastan sua vieläkin
6. Haluan sut kokonaan
7. Saat rakkauteni syttymään
8. Uusi sivu
9. Sinä valaisit kiitävän hetken
10. Jätä rauhaan minun mies
11. Siipensä polttanut enkeli
12. Nyt ja tässä

* * * * ½

Päivi: 20 suosikkia LILJANKUKKA [kokoelma]

Päivi Kautto-Niemi oli suht' tunnettu 70-luvun loppupuolella suomalaisessa iskelmässä.Tämä kokoelma on todella hyvä katsaus hänen uransa alkupuoliskoon, jossa hän teki suurimmat hittinsä, kuten "Liljankukka", "Sunny" ja "Suoraan suoneen". Kuitenkaan aivan täydellinen katsaus se ei ole. Samalla kun levyllä on pari ihmebiisiä "Samba mambo" ja "Menneisyys", niin loistavat kappaleet, kuten "Kesäni muistot", "Pakoon", "Tulessa oon" ja "Kuuma heinäkuu" loistavat poissaolollaan. Päivillä kuitenkin on hyvä ääni, ja se saa kuulostamaan keskinkertaisetkin kappaleet hyviltä, ja hyvät kappaleet suorastaan loistavilta. Yksi parhaimmista vedoista onkin "Miksi jouduit sä naimisiin". Levyn viimeinen kappale "Saanhan viimeisen tanssin" on loistava lopetus, vaikka ei pärjääkään alkuperäiselle "Save the Last Dance for Me" -kappaleelle.

1. Liljankukka
2. Sunny
3. Palaa
4. Rakkaus
5. Vie paratiisiin
6. Johnny
7. Sano mulle, rakkain
8. En lapsi oo
9. Ei itke noin mies
10. Surujen kitara
11. Sun luokses jään
12. Tulenliekki
13. Suoraan suoneen
14. Pienet silmät ja suu
15. Mikset jo vie
16. Sillä siisti
17. Samba mambo
18. Menneisyys
19. Miksi jouduit sä naimisiin
20. Saanhan viimeisen tanssin

* * * * ½

HB: Piikki lihassa

Harvoin melodinen metalli, tai yleensä edes minkäänlainen musiikki on vakuuttanut heti aluksi niin kuin HB:n uusin. Vaikka ensi kuuntelu olikin hieman tunnustelua ja MySpacessa soinut "Minä olen" aluksi järkyttikin, niin silti heti toinen ja kolmas kuuntelu toivat vakuutuksen siitä, että HB on tehnyt tähän asti parhaan levynsä. Vaikka "Enne" ja sen englannin kielinen vastine "Frozen Inside" olivat vahvasti Nightwishiin pohjautuvaa musiikkia, on HB pääsemässä Nightwishin suomenkielisenä olevasta vastineesta irti, ja luomassa pikku hiljaa omaa tyyliään. Levyllä ei ole yhtään täytebiisiä, ja jokainen tuntuu olevan oman tyylisensä mestariteos. Täytyy tunnustaa, että pelkäsin aluksi "Hanki elämä" -biisin kakkososan näkemistä biisiluettelossa, mutta sen kuunneltuani sen voin sanoa, että se on parempi kuin ykkösosa. Levy on pääosin kristillistä sanoman omaavaa melodista metallia, mutta mukaan mahtuu toki muutama rauhallisempikin kappale (Hylkäsitkö minut, Hän pitää kädestäs kiinni ja Alttarilaulu), jotka saavat paikoitellen jopa niin liikuttuneeksi, että tekee mieli itkeä. Erikoisena kappaleena mainittakoon "Sana", jota ei laula Johanna vaan Antti. Lisäksi lyriikoissa perehdytään Raamatun kirjoihin ja henkilöihin oikein urakalla. Ensi kuulemalta tämäkin kappale kuulosti tylsältä, mutta toisella kerralla tajusin nauttivani siitä. Aivan varmasti yksi parhaista suomalaista gospel-albumeista vuonna 2008!

1. Jeremia
2. Minä olen
3. Hanki elämä 2
4. Ilo Herrassa
5. Hylkäsitkö minut?
6. Sana
7. Turvapaikka
8. Hän pitää kädestäs kiinni
9. Piikki lihassa
10. Alttarilaulu

* * * * *

Indica: Kadonnut puutarha

Kahden hyvän levyn jälkeen Indica suistui tekemään kolmannesta albumista paria kolmea biisiä lukuunottamatta aivan mielikuvituksetonta materiaalia. "Viimeinen jyvä" ja "Linnansa vanki" ovat meneviä kappaleita, mutta tämän jälkeen ei tule muuta hyvää (kappaletta) kuin "Noita". Kaikki muut kappaleet tuntuvat olevan vain täytebiisejä levyllä. Täytyy kommentoida sen verran, että olisin mieluummin vaikka luennolla kuin kuuntelemassa kappaleita kolmannesta eteenpäin.

1. Viimeinen jyvä
2. Linnansa vanki
3. Ikävänkantaja
4. Ulkona
5. Nukkuu kedolla
6. Noita
7. Pahan tarha
8. Äänet
9. Mykkä
10. Unten laiva
11. Helmet

* *

Indica: Tuuliset tienoot

Indican toinen albumi jatkaa sanoituksellisesti samanlaista mystistä linjaa kuin debyytti "Ikuinen virta". Melodioihin on taas tullut lisää melodisempia, ja yhtye alkoikin muistuttamaan Nightwishia jonkin verran tällä albumilla. Jonsun ääni on todellakin sellainen, että sitä joko inhoaa tai rakastaa. Levy alkaa loistavasti kappaleilla "Vuorien taa" ja "Pidä kädestä", jotka edustavatkin albumin parhainta kastia yhdessä kappaleiden "Niin tuleni teen" ja "Kummajaisten joukko". Indicalle vahvistui tämän albumin jälkeen oma tyyli, joka tosin oli hieman Nightwishin kaltainen - mutta mitä siitä - onhan aina otettu vaikutteita toisilta bändeiltä. Levyn loppu on sen sijaan vähän lässähtävä. Vaikka kaksi viimeistä kappaletta ovatkin hyviä, niin ne ovat molemmat liian rauhallisia lopetukseksi yhdessä. Levyn heikoin lenkki on silti kappale "Lapsuuden metsä", jonka sanoitus antaa tukea sille väitteelle, että Indica olisi lasten musiikkia. Silti en suostu väitettä tämän kappaleen takia allekirjoittamaan.

1. Vuorien taa
2. Pidä kädestä
3. Tuuliset tienoot
4. Lapsuuden metsä
5. Häkkilintu
6. Varo
7. Niin tuleni teen
8. Kummajaisten joukko
9. Rannalla
10. Viimeinen tanssi

* * * *

Indica: Valoissa

Väite, että Indica olisi lasten musiikkia, on sinänsä aivan tuulesta temmattu. Viimeistään neljännellä albumillaan bändi todistaa, että musiikki kelpaa varmasti myös aikuisille. Nightwishin "Erämaan viimeinen" -kappaleen laulanut Jonsu onnistuu tälläkin albumilla yllättämään kuulijajoukon erinomaisilla sävellyksillä ja sanoituksilla. Sinkkukappale "Pahinta tänään" on soinut niin radioissa kuin MTV:lläkin tiuhaan tahtiin ja siitä on tullut YouTubenkin yksi kehutuimmista kappaleista, vaikka kaikki eivät ymmärrä edes suomea. Levyn tuottajana on toiminut Tuomas Holopainen, ja olen sitä mieltä, että levy on vähintään yhtä onnistunut kuin Nightwishin paras albumi "Oceanborn". Indica saa olla tästä albumista ylpeä, sillä siinä ei ole yhtään huonoa biisiä. Erityisesti "Sanoja" ja "Elä" nappaavat parhaiten nopeimmista kappaleista. Myös rauhalliset "Askeleet", "Hiljainen maa" ja "Ei enää" ovat mannaa suomirokin faneille. Saundit muistuttavat paljon Nightwishia, ja sanoitukset ovat sopivan mystisiä.

1. Elä
2. Pahinta tänään
3. 10 h myöhässä
4. Hiljainen maa
5. Askeleet
6. Sanoja
7. Valoissa
8. Täältä pois
9. Pyromaani
10. Hämärää
11. Ei enää

* * * * ½

Indica: Ikuinen virta

Indican debyytti "Ikuinen virta" julkaistiin vuonna 2004. Tällöin Indican tyyli ei ollut vielä täysin kehittynyt siihen, mitä se nykyisin on. Kuitenkin lauluissa on omaa mystiikkaa ja levy on tuotettu todella hyvin. Laulaja Jonsun ääni on todella oman tyylisensä - sitä joko rakastaa tai vihaa. "Saalistaja" aloittaa levyn todella napakasti ja jatkoa seuraa kappeleista "Scarlett" ja "Ikuinen virta", jotka molemmat olivat jonkinlaisia hittejä aikoinaan. Levyn jatko on tasaisen hyvää, vaikka noiden kahden kappaleen tasolle ei päästäkään loppupuolella lukuunottamatta kappaletta "Ihmisen lento". Toki biisit ovat hyviä, mutta jossain määrin tuntuu, että tyyli alkaa jopa hieman toistaa itseään. "Lauluja paratiisista" on kuitenkin ihana laulu, ja kannattaa ilman muuta tutustua tähänkin albumiin, jos tykkää suomalaisesta rokista.

1. Saalistaja
2. Scarlett
3. Ikuinen virta
4. Valehtelen
5. Surusilmä
6. Lasienkeli
7. Onnen kartano
8. Ihmisen lento
9. Lauluja paratiisista
10. Aaltojen takaa
11. Vettä vasten

* * * *

Anna Abreu: Now

Anna Abreun debyytti oli biisi biisiltä hienoa kuunneltavaa, ja myös tämä toinen albumi "Now" tarjoaa kuulialle hienoja elämyksiä. Anna jatkaa samalla linjalla kuin ensimmäiselläkin, joskin nyt hieman dancempaan tyyliin on menty. Levy alkaa kolmella dance-voittoisella kappaleella "Vinegar" (joka on jo kuultu radiossakin monta kertaa ennen julkaisua), "You Don't Get Me" ja "Something About U". Tämän jälkeen tulee levyn heikoin kappale, slovari "Silent Despair" - biisi on aika mitäänsanomattoman tylsä ja perinteinen. "Done With Her" on kappale, joka ainakin minulla jäi soimaan päähän "no, no" -huudahduksineen. "Perdoa-me" ja "No Estragues el Momento" ovat joko espanjan- tai portugalinkielisiä kappaleita, en ole varmaa kumpaa kumpikin on, koska portugalinkieltä en ole koskaan lukenut ja espanjakin jäi vain alkeiskursseille. Hienoja biisejä kummatkin, tosin jälkimmäisellä kappaleella Abreu alkaa muistuttaa Shakiraa, mikä sinänsä ei ole huono juttu, koska olen Shakira-fani. "Junkie for Your Love" ja "Walking on Water" edustavat parhaimpia kappaleita, paitsi melodian puolesta, myös sanoituksen puolesta. "Come Undone" on hyvä slovari, mutta ei sekään ihan täytä minun nälkääni, johon minulla oli aluksi toivetta näistä hitaammista Abreun biiseistä.

1. Vinegar
2. You Don't Get Me
3. Something About U
4. Silent Despair
5. Done With Her
6. Perdoa-Me
7. Junkie for Your Love
8. Come Undone
9. No Estragues el Momento
10. Walking on Water

* * * *

Kikka Laitinen: Suomalaisia rakkaustarinoita 2

Saatuani käsiini Kikka Laitisen uuden levyn, huomaan heti aluksi, että levyllä on paitsi tutut radiobiisit "Suomalaisia rakkaustarinoita" ja "Huhtikuu, Neiti Julmakuu" myös uudet versiot kahdesta hänen edellisen levyn "Suomalaisia rakkaustarinoita" (osa 1) biiseistä "Ei surullista" ja "Minne rakkaus päätyy". Lisäksi levylle Laitinen on tehnyt kaksi coveria Juice Leskisen kirjoittamista biiseistä "Luonas kai olla saan" ja "3.30". Näitä Juicen biisien alkuperäisversioita en muista kuulleeni, paitsi ehkä hämärästi. Laitisen laulamat versiot ovat joka tapauksessa hienoja. Ensimmäisellä kuuntelulla levy ei aukea lukuunottamatta kolmea ensimmäistä kappaletta. Toisenkaan kuuntelu ei anna lopullista vastausta. Vasta seitsemännellä kuuntelulla biisit tuntuvat auenneen tarpeeksi hyvin, jotta siitä uskaltaa sanoa mielipiteensä. Aloituskappale "Suomalaisia rakkaustarinoita" on hieno, isänmaallinen biisi, jossa mainitaan monia suomalaisille tärkeitä asiota, kuten suomalainen sisu, Sibelius, sininen järvi sekä tunnettuja suomalaisia rock-muusikoita. Uskaltaisin sanoa, että tämä kappale on Laitisen paras, ja jos se saisi tarpeeksi radiosoittoa, niin varma suomalainen klassikko. "Näillä kuljen" -kappaleesta pidän myös todella paljon: "kultaristi kaulallain, sinun sormus sormessani..." ja muutenkin sanoitus ja melodia hipovat täydellisyyttä. "Huhtikuu, Neiti Julmakuu" on myös takkuvarmaa hittiainesta. "Jospa ne kaksi poikaa" -kappaleessa jatkaa edelleen hyvien biisien sarjaa, ja sanoisin, että huonoja kappaleita levyllä ei tulekaan vastaan. "Teflonsydän" tosin on minun mielestäni levyn heikoin kappale, mutta sekin on kohtalainen. "Kaksiossa kukkii rakkaus" -biisin sanat kuvaavat hyvin levyn tunnelmaa. Levyllä on vastoinkäymiselle ja murheille optimistinen ajattelutyyli ja ilmapiiri suorastaan iloinen. "Rokataanpa vaan" on hyvä rock-biisi, josta varmasti nekin tykkäävät, joiden mielestä Laitisen ensimmäiset levyt olivat sitä parasta. "Minne rakkaus päätyy" ja "Ei surullista" -biiseistä on tehty vähän rauhallisemmat versiot. Aluksi se ärsytti minua, mutta jälkeenpäin huomasin, että tykkään niistä paljon, ja "Minne rakkaus päätyy" jopa tuntuu paremmalta kuin alkuperäinen. "3.30" on jotenkin sopiva lopetuskappaleeksi. Tästäkään biisistä en aluksi oikein perustanut, mutta jälkeenpäin se on alkanut tuntua ihan hyvältä. "Suomalaisia rakkaustarinoita 2" on loistava jatko edelliselle levylle, ja suosittelen siihen tutustumista.

1. Suomalaisia rakkaustarinoita
2. Näillä kuljen
3. Huhtikuu, Neiti Julmakuu
4. Jospa ne kaksi poikaa
5. Luonas kai olla saan
6. Ei surullista
7. Kaksiossa kukkii rakkaus
8. Teflonsydän
9. Minne rakkaus päätyy
10. Rokataanpa vaan
11. 3.30

* * * *

Laura Voutilainen: Palaa

Minusta oli tosi mukavaa, kun Laura Voutilainen palasi tekemään iskelmää. "Kosketa mua" levy jo osoitti, että hyvä paluu on tulossa. "Palaa" tuntui aluksi pettymykseltä, mutta jo seitsemän kuuntelukerran jälkeen se tuntui paremmalta kuin edellinen levy. Kuitenkin, on vielä jonkin verran tekemistä, että saataisiin levyt samanlaiselle tasolle kun ne olivat huippuaikoina. "Palaa" on kuitenkin todella hyvä yritys. "Roomaan tai Pariisiin" on aikas rauhallinen aloitus levylle, ja olisinkin ehkä toivonut levyn alkavan rämäkkäämmin. Esimerkiksi "Villiviini" olisi ollut paljon parempi aloitus - onhan se selvästi levyn paras biisi. Kuusi ensimmäistä kappaletta antavat sellaista tuntua, että Laura Voutilainen on menossa iskelmässä toiseenlaiseen suuntaan kuin mitä on totuttu. Erityisesti "Tuhlaaja" ja "Palaa" antavat hyvän näytteen Lauran äänestä. "Kukkia ja perhosia" tuntui aluksi vähän lapselliselta biisiltä, mutta tarkemmin ajatellen ihmiset nykyaikana tarvitsevatkin positiivista sanomaa. "Heinäkuu" tuntuu vähän lepsulta, samoiten "Reunasta kii" kappale, jossa tuntuu että voisi haukotella. Välissä oleva "Musta päivä" on raju kappale sanoituksiltaan, se jopa yllätti minut. "Kultaleijona" on ihan mielenkiintoinen sanoituksiltaan, ja sopiva lopetusbiisiksi.

1. Roomaan tai Pariisiin
2. Monta monta
3. Palaa
4. Villiviini
5. Tuhlaaja
6. Kukkia ja perhosia
7. Heinäkuu
8. Musta päivä
9. Reunasta kii
10. Kultaleijona

* * * *

The Rain: Yhtä kuin voitto

Näyttää siltä, että levyn nimi pitää aika hyvin paikkansa. The Rainin neljäs pitkäsoitto meni Suomen virallisella albumilistalla suoraan kakkoseksi, mikä on sinänsä loistava saavutus näinkin evankelioivalta bändiltä. Raskasta rokkia soittava The Rain on takonut levyjä kolmen vuoden välein ja tulos on ollut aina tasaisen hyvää - niin tälläkin kertaa. Levyn heikkous on vähän perinteiset melodiat ja riffit, joita on jo kolmella aikaisemmalla levyllä totuttu kuulemaan. Vaikka uudistusta on selvästikin tapahtunut soitannollisesti, tuntuu että The Rainin on vaikea uudistua tarpeeksi. Kuitenkin sanoituksissa on parannusta "Ellipsis" -levyyn verrattuna tapahtunut hirveästi. Ne ovat paikoittain tosi mutkikkaita ja rajujakin, kuten kappaleessa "Juna": "Ykkösluokassa onkin kallista. Hinta: Kuolema...". Voi siis hyvällä omallatunnolla sanoa, että ilmeisesti Stryperin musiikki on vaikuttanut jollain tavoin positiivisella tavalla. Levyn ainoa rauhallinen biisi "Vapaa" tuntuu keskeyttävän rajun putken. Tuo biisi on myös levyn heikoin lenkki. Intro "1988" on ihan hyvä instrumentaalipala, ja johdattaa mukavasti biisiin "Ohiko kuljet?". Levyn pieni ongelma on laulajan äänen hukkuminen paikoitellen soittoon. Kuitenkin, taas jälleen hyvä albumi sadejengiltä.

1. 1988
2. Ohiko kuljet?
3. Siivet
4. Haloo
5. Vastavirrassa
6. Muuta minut
7. Vapaa
8. Yhtä kuin voitto
9. Kohti maailmaa
10. Juna
11. Tähtitehdas
12. Kotiin

* * * *

HB: Frozen Inside

HB:n kolmas albumi on itse asiassa melkein sama kuin toinen albumi Enne. Yhtä biisiä lukuunottamatta kappaleet ovat sävellykseltään samoja kuin edellisellä albumilla. Intro löytyy, God Has All Glory (Herralle kiitos), It Is Time (Hanki elämä), Be Aware (Valvokaa), Holy Secret (Uskon siemen), Years Go By (Yksin armosta), Ambition (Kunnia), Way (Tie) ja Lovesong (Jeesus on Herra) ovat englanninkielisiä versiota Enne -albumista. Ainoastaan "Frozen Inside" (Turhaa tärinää?) -kappaletta ei löytynyt suomenkieliseltä albumilta. "Turhaa tärinää" julkaistiin singlenä yhdessä "Valvokaa" -biisin kanssa. Kappale on korvannut "Ratkaisu" -biisin joka oli Enteen yksi parhaimpia biisejä. Ratkaisun saarna on kuitenkin otettu mukaan "Way" -biisin keskelle, mikä on mielestäni loistava idea. "Way" on herkkä biisi, johon juuri sopiikin saarna, jonka myötä voi antaa elämänsä Jeesukselle. Musiikillisesti "Frozen Inside" eroaa hiukan Enteestä. Jos Enne muistutti Within Temptationiä, niin tämä albumi muistuttaa enemmän Nightwishia. Levyn saundit ovat aavistuksen myös paremmin hiottuja kuin suomenkielisen vastineen.

1. Intro (Holy One)
2. God Has All Glory
3. It Is Time
4. Be Aware
5. Holy Secret
6. Frozen Inside
7. Years Go By
8. Ambition
9. Way
10. Lovesong

* * * *

Maarit Peltoniemi: Sano sana vain

Maarit Peltoniemen viime albumista oli kulunut viisi vuotta, kun tämä, järjestykseltään viides studioalbumi näki päivänvalon. Vaikka aikaa onkin kulunut paljon, niin sitä ei levyä kuunnellessa juuri huomaa. Maaritin ääni on yhtä loistava kuin ennenkin, hän laulaa yhtä itsevarmalla tavalla kuin ennenkin, ja sävellykset ovat samanlaista turvallista iskelmää kuin aina ennenkin. Maaritin muista levyistä poiketen, tämä levy on tosi mukava kuunnella putkeen. Ei hänen edellisessäkään levyissä mitään vialla ollut, mutta tällä levyllä ei yksinketaisesti löydy yhtään heikkoa kappaletta. Tällä levyllä kappaleet tuntuvat sopivan hyvin yhteen. Sanoisin jopa, että tämä levy on kokonaisuudeltaan parempi kuin "Haaveiden laiva" tai "Myrskyn maa", jotka tämä jättää auttamatta nyt varjoonsa. Levy alkaakin upeasti nimikkokappaleella, joka on yksi Peltoniemen parhaimmista kappaleista. Jatkoa seuraa kappaleesta "Voit pyytää enemmän", jossa on todella upeat sanat todellista rakkaudesta ja ihastumisesta. Muita upeita kappaleita ovat mm. "Kuolematon", "Miksi missä ja milloin" ja "Aaltojen laulu". Levyn ainoa miinus on "Tyhjää" -kappaleen vähän tylsä soolo, mutta se voidaan antaa anteeksi, kun kyseessä on 40 minuuttia rautaista iskelmää.

1. Sano sana vain
2. Voit pyytää enemmän
3. Hieno päivä
4. Kuolematon
5. Värisuora
6. Aaltojen laulu
7. En usko enää rakkauteen
8. Muut eivät tietää saa
9. Niinpä niin
10. Valoon
11. Miksi missä ja milloin
12. Tyhjää

* * * *

Movetron: Irtokarkkeja - makeimmat hitit [kokoelma]

Movetron ei ollut minulle juurikaan tuttu yhtye ennen kuin näin heidän esityksensä euroviisukarsinnoissa kappaleella "Cupido". Tietenkin monet hitit, kuten "Flavio", "Romeo ja Julia" sekä "Soittorasia" olivat tuttuja, mutta en osannut yhdistää niitä yhtyeeseen. Päivi Lepistö sen sijaan oli tuttu laulaja - onhan minulla ollut jonkin aikaa hänen soololevynsä. Kokoelma ei meinannut ensin avautua juuri ollenkaan, mutta seitsemännen kuuntelukerran jälkeen se tuntui jo todella loistavalta. Levylle on otettu sopivasti nopeita dance-kappaleita kuin rauhallisempaakin materiaalia. Minulle uusista biiseistä parhaiten osuivat "Ristinolla", "Voodooman" ja "Lähden". Myös avauskappale "Ei kenenkään maa" on erittäin tanssittava kappale (vaikken tanssia harrastakaan). Levyllä on pääasiassa suomenkielisiä kappaleita, mutta piristävinä ovat "Voodooman", "Stay" ja "Never Say Never", jotka lauletaan englanniksi. "Mombasa" on ihan kiva lisä, vaikka edelleenkin olen sitä mieltä, että Taiskan versio tästä kappaleesta on paras. Pidin myös uudesta versiosta "Romeo ja Julia" -kappaleesta. Se on aavistuksen erilainen, mutta kuitenkin täysin onnistunut. Makea kokoelma!

1. Ei kenenkään maa (radio edit)
2. Cupido
3. Romea ja Julia (radio edit)
4. Missä sä oot?
5. Tellusnainen
6. Prinssi
7. Soittorasia
8. Lokakuu-marraskuu
9. 3.¤
10. Ristinolla (Grunge mix)
11. Voodooman (radio edit)
12. Mombasa
13. Alla koivupuun
14. Flavio (original mix)
15. Lähden
16. 4-Rivinen
17. Stay
18. Never Say Never
19. Romeo ja Julia (13 vuotta lihavampi)

* * * * ½

Tanja Lainio: Rakkauden vanki

Tanja Lainio oli minulle tuntematon laulaja, kunnes satuin lainaamaan hänen albuminsa "Rakkauden vanki" kirjastosta. Ensimmäisillä kuuntelukerroilla ei monikaan kappale tehnyt vaikutusta, ainoastaan "Sain sain" ja "Kuin kansanlaulu" jäivät mieleen. Kuitenkin, kuunneltuani muutaman kerran lisää, huomasin että lauluja alkoi jäämään mieleen ja soimaan päässä. "Shangri-La", "Turhaa", "Pilvilinna", "Lähtölahja" ja "Prinsessan uni" tuntuivat melko pian hyviltä kappaleilta. Tanja Lainion ääneen on helppo rakastua, koska se on eloisa, pirteä ja selkeä. Monet kappaleista ovat todella hyviä ja ne on tehty ilmeisestikin positiivisella asenteella. Levyltä löytyy peräti kaksi duettoa Janne Hurmeen kanssa: "Prinsessan uni" ja "Shangri-La" - ja ne molemmat ovat fantastisia, vaikka en mikään Jannen fani olekaan, heidän äänensä vain sopivat niin hyvin yhteen. Kappaleista kaksi surullisinta ovat ehdottomasti "Rakkauden vanki", jossa on kyseessä ihastumisesta henkilöön, jolta ei saa vastarakkautta ja josta ei pääse irti sekä "Lähtölahja", jossa on niin surulliset sanat, että tekisi mieli itkeä kappaleen aikana. Tätä albumia tulee varmasti kuunneltua vielä moneen otteeseen. Ainoa miinus levyllä on "Yön suudelma" -remix. Mielestäni yksi versio olisi levylle riittänyt, varsinkin kun alkuperäinen on parempi.

1. Sain sain
2. Yön suudelma (P. remix)
3. Turhaa
4. Pilvilinna
5. Rakkauden vanki
6. Kaarnalaiva
7. Kyynelmaa
8. Taxin takapenkki
9. Surun merkki
10. Kuin kansanlaulu
11. Lähtölahja
12. Prinsessan uni
13. Yön suudelma
14. Shangri-La

* * * * ½

DadsHello: Sateeni

DadsHellon ensimmäisen albumin ilmestymisestä onkin aikaa jo noin viisi vuotta, kun ilmestyy heidän toinen albuminsa. "Sateeni" on hieman tuotetumpi albumi kuin "Kun unesta tulee totta", mutta biisien taso ei ihan yllä samaan. Uusi levy on myös aavistuksen soulimpi kuin ensimmäinen, mutta se tuskin häiritsee vanhoja faneja. Laulussa jatkaa tuttuun tapaan Mirkka - nyt vain sukunimi on vaihtunut Liimatasta Paajaseksi. Biisien sanoitukset ovat toivekkaita, ei positiivisia ei negatiivisia, kuten DadsHellon tyylille sopiikin. Aiheet pyörivät paljolti Jumalan ja ihmisen suhteen välillä, mutta myös Jumalan suuruudesta kertoo biisi "Laajemmin". Itseäni ei säväyttänyt albumin kahden minuutin instrumentaalilopetus, sanoisin sen jopa olevan melko tylsä. Varsinaisesti huonoja biisejä ei tällä albumilla olekaan, tosin se piti kuunnella kuusi kertaa ennen kuin avautui kunnolla. Toivon mukaan DadsHellon seuraava albumi, jos ja kun se tehdään, ei kestä yhtä kauan tehdä. Pirteä aloitus vuodelle 2008!

1. Vieläkö?
2. Sateeni
3. Ihme
4. Pidä kii
5. Toivon valtakunta
6. Siipes kantaa
7. Laajemmin
8. Autathan mua
9. Parhaimmillaan
10. Haaveet

* * *

Jenna: Aamukuuteen

Tangokunigatar 2007 Jenna Bågeberg julkaisee Jenna-nimellä debyyttialbuminsa "Aamukuuteen" aivan syksyn ja talven rajalla. Levy on piristävä verrattuna aikaisempien vuosien tangokuninkaallisten albumeihin sillä tavalla, että levyllä on enemmän perinteistä iskelmää kuin viimeisimmissä levyissä, jossa on todellakin ollut lähinnä tangoja. Tällä levyllä ei tangokappaleita kuulla, ehei! Suurimmasta osasta kappaleista uhkuu positiivinen fiilis, kuten nimikkokappaleesta ja "Karaokekuningas", mutta vastapainoksi on otettu myös surullisia kappaleita, kuten "Puolitiehen". "Raju rakastaja" onkin ihan omaa luokkaansa, sillä niin rankkoja lyriikoita en ole kuullut pitkiin aikoihin. Jennan ääni on todellakin piristävää kuunneltavaa, ja vaikka suurimman osan biiseistä ovat tehneet vanhat tutut Risto Asikainen ja Ilkka Vainio, niin silti he ovat saaneet tälle levylle jonkinlaista uutta tunnelmaa. Hyvä!

1. Aamukuuteen
2. Öisellä rannalla
3. Sanatonta rakkautta
4. Hiuksissa tuuli tuntuu
5. Kun
6. Kyynel
7. Karaokekuningas
8. Lennä kuin perhonen
9. Se silloin rakkautta on
10. Puolitiehen
11. Raju rakastaja

* * * *

Anna Eriksson: Ihode

Anna Eriksson on tämän hetken kirkkaimpia suomalaisia naisartisteja. Jo "Sinusta sinuun" osoitti, että Anna ei osaa ainoastaan tehdä klassikobiisejä vaan myös klassikoalbumeja, jollei se ollut jo aikaisemmin todistettu. "Ihode" on aavistuksen (tai aika paljonkin) popimpi levy kuin "Sinusta sinuun" ja selkeästi iskelmävaikutteista ollaab vähitellen pääsemässä eroon. Tosin, biisistä "Koskaan koskaan" tuli melko hyvin mieleen Mona Caritan "Elämä on totta". Tulee toki "Tähön me tultiin" -kappaleen sävelestä mieleen Olivia Newton-Johnin "Physical". Anna Erikssonin ääni on todella vahva, ja erityisesti se kuuluu biiseissä "Anno Domini" ja "Pohjoisen lilja". Ensimmäinen sinkkubiisi "Huojuva talo" on levyn parhaimpia kappaleita, mutta väittäisin, että melkein mistä tahansa kappaleesta voisi tulla ainakin jonkinlainen hitti, jos se julkaistaisiin sinkkuna. Anna on tehnyt rohkeita kokeiluja, kuten biiseissä "Ne kutsuvat sua" ja "Kajaanista pohjoiseen" voidaan kuulla. Sanoitukset ovat suunnileen yhtä melankolisia ja tutkiskelevia kuin SS -levylläkin. Ei epäilystäkään - Annan monipuolisin ja paras albumi tähän mennessä!

1. Tähän me tultiin
2. Huojuva talo
3. Pohjoisen lilja
4. Anno Domini
5. Kuka saa sut nyt
6. Koskaan koskaan
7. Ne kutsuvat sua
8. Kissa kuumalla katolla
9. Pamela
10. Toisesta huoneesta
11. Kajaaanista pohjoiseen

* * * * *

Tera: Uusi veri

Tera on jatkoa bändille Terapia, eikä pelkästää siksi että he soittavat Terapia biisejä keikoillaan vaan myös sen takia, että puolet bändistä on kotoisin kyseisestä yhtyeestä. Teran esikoisalbumi julkaistiin Maata näkyvissä -festareilla 2007, mutta sitä oli jo saatavilla aikaisemminkin. Levyn soundit muistuttavat paljon Terapian "K23" ja "Hoosianna" levyjen tyyliä. Levynjulkaisukeikalla tältä levyltä soitettiinki puolet biiseistä: "Antaa kesän tulla", "Sieluun", "Jumalan kansaa", "Kylmä kaveri", "Kutsu" ja "Uusi veri". Levyn biiseistä ei ole muuta pahaa sanottavaakaan kuin biisien "Lähelläsi" ja "Aamu saa" melodiat. Sanoitukset ovat tuttua Petri Lassila -laatua, joihin on totuttu Terapian aikana - eli tosi hyviä.

1. Kylmä kaveri
2. Antaa kesän tulla
3. Tämä maa
4. Sieluun
5. Ei menetettävää
6. Uusi veri
7. Jumalan kansaa
8. Harvempien sanojen mies
9. Kutsu
10. Lähelläsi
11. Aamu saa
12. Unelmat

* * *

PMMP: Puuhevonen

PMMP eli Paulan ja Miran Molemmat Puolet päättää julkaista kolmen pitkäsoiton jälkeen ensimmäisen cover-albuminsa. Kyseistä albumia on sanottu lastenalbumiksi ja kai se pakko myöntää, että nämä melko lapsellisia ovatkin. Tosin ei PMMP koskaan ole lyriikoilla suuria odotuksia täyttänyt. Onni on sentään, että Paulalla ja Miralla on yhteensopivat lauluäänet ja että tässä levyllä on paljon hyviä lastenlauluja. Itselleni oli monikin tuttu, erityisesti "Mustan kissan tango", "Katinka", "Lörpötys", "Jospas minä kissan saisin" ja "Suojelusenkeli" ovat rakkaita kappaleita. Minulle tuntemattomista kappaleista "Puuhevonen" ja "Neljä kissanpoikaa" osuivat parhaiten. Vaikka kyseessä onkin lastenlevy, uskallan väittää että PMMP-fanit tätä lähinnä ostavat (mutta toissalta eihän tämä niin kaukana heidän musiikistaan olekaan...).

1. Puuhevonen
2. Jospas minä kissan saisin
3. Lörpötys
4. Katinka
5. Minä soitan harmonikkaa
6. Täti Monika
7. Etkö ymmärrä
8. Hyljätty nukke
9. Magdaleena
10. Neljä kissanpoikaa
11. Mustan kissan tango
12. Suojelusenkeli
13. Ihahaa
14. Pikku Lauri
15. Hyvin hiljaa

* * *

Anna Abreu: Anna Abreu

Ennen tuntui, että Idols-kisasta pompahtaneet eivät osaa esiittää muuta kuin perusrokkia ja nyyhkypoppia, mutta viime kisasta nousseet tähdet ovat osoittaneet, että pystyvät toki muuhunkin. Arin levy oli metallia, Kristianin levyllä oli iskelmäklassikoita coveroituna... ja nyt Anna teki mukavan, pirteän albumin, joka sisältää musiikkia, joka tuo mieleen mahtavat lattarit Espanjasta, Portugalista ja Etelä-Amerikan maista. Täytyy sanoa, että olen positiivisesti yllättynyt levyyn. Annan biisejä on toki pystynyt kuuntelemaan jonkin verran jo hänen My Space -sivuillaan, ja itsekin tuli tsekattua niitä välillä, parhaimpina jäivät sieltä mieleen kappaleet "Solta-Se O Beijo" ja "End of Love", jotka levylläkin sijoittuvat parhaimpien joukkoon listassani. Vaikka levyllä onkin kielenä pääasiassa englanti, niin pari biisiä on laulettu hmm.. olisiko portugaliksi? Joka tapauksessa levy on hyvä aloitus päivälle ja samoiten jos haluaa hyvää musaa rannalle. "Are You Ready" on levyn menevin kappale, ja uskon että siitä voisi tulla aikamoinen hitti myös ulkomailla. Levyn kaksi rauhallisinta kappaletta "Everywhere I Go" ja "Unsatisfiable" ovat myös hyviä - samoiten "Shame". Levyllä on monia eri tekijöitä, mutta pääosin he ovat suomalaisia. Kannattaa tsekata!

1. Are You Ready
2. Ivory Tower
3. Shame
4. Solta-Se O Beijo
5. How Could You Do It
6. Unsatisfiable
7. Contigo Corazón
8. End of Love
9. Bad Girl
10. Stressed Out
11. Everywhere I Go

* * * * ½

Emmi: Solitary Motions

Emmi todella rokkasi monen suomalaisen (ja miksei myös ulkomaalaisen) sydämeen hitillään "Breakable". Menestystä tuli lisää, kun musiikkivideo "Crashing Down" pyöri TV:ssä moneen kertaan. Kappale kertoo Emmin henkilökohtaisista tuntemuksistaan, ja siinä on paljon tunteita mukana, niin positiivisia, mutta paljon enemmän on negatiivisia. On vaikea sanoa, että onko tämä musiikki poppia vai rokkia, luultavasti jotain siltä väliltä. Kappale "Solitary Motions" ei herättänyt suurta mielenkiintoa maailmalla eikä edes Suomessa, vaikka siitä edeltäjien tavoin tehtiin musiikkivideo. Kuitenkin, erinomainen debyytti tuntemattomuudesta nousseelta tytöltä! Hyvä Emmi!

1. Breakable
2. Every Drop Drowns You
3. Crashing Down
4. Green Car
5. Running Back to You
6. Butterfly
7. Left of Me
8. Wake Me Up
9. Don't Know Myself
10. Solitary Motions

* * * *

Heli Ruotsalainen: Tuulen suuntaan

Heli Ruotsalaisen esikoisalbumi starttaa mukavalla kappaleella "Rauhaton", joka ensikuulemasta astii tuntuu mukavalta korvissa. "Kukkamekko" on myös kiva hittibiisi, samoin nimikkoraita "Tuulen suuntaan". Alku on rennon kuulosta iskelmää, joskin vähän perinteistä. Loppua kohti onneksi homma parantuu alkaen hienosta biisistä "Illan varjoon tiemme johtaa". "Onnen pisaroita" on hieno duetto Mikko Mäkeläisen kanssa, ehdottomasti levyn iloisin kappale! "Unelmani" alkoi kuulostaa hyvältä vasta muutaman kerran kuuntelun jälkeen, mutta sitä tuleekin kuunneltua sitten oikein kunnolla. Janne Halmelan säveltämä ja Kikka Laitisen sanoittama ja säveltämä biisi "Oljenkorsia ruutupaidassa" yllätti positiivisesti parin kuuntelukerran jälkeen. Biisissä on kivat, melko omaperäiset sanat. Levyllä on tehnyt biisejä myös mm. Heli Ruotsalainen itse, Pertti Haverinen ja Ilkka Vainio. Loistava debyytti, jään odottelemaan Helin uran seuraavia pitkäsoittoja.

1. Rauhaton
2. Kukkamekko
3. Tuulen suuntaan
4. Kristian
5. Mitä jää
6. Illan varjoon tiemme johtaa
7. Onnen pisaroita
8. Unelmani
9. Milloin sydän ymmärtää
10. Oljenkorsia ruutupaidassa

* * * * *

Ari Koivunen: Fuel for the Fire

Ari ponkaisi julkisuuteen Idolsista antaen aivan mahtavan esityksen mm. Sonata Arctican "FullMoon", Soundgardenin "Black Hole Sun" ja The Scorpionsin "Still Loving You" -kappaleista. Levyn anti on noiden kappaleiden tavoin sopivan raskasta Arille. Olisin kyllä toivonut vähän haasteellisempaa musiikkia, koska Arilla olisi siihen selkeä mahdollisuus. Joka tapauksessa levy on hyvin tehty ja se on saanut nimekkäitä kirjoittajia, kuten Tony Kakon Sonata Arcticasta, jonka käsialaa on levyn kiistatta paras ja haastavin biisi "Losing My Insanity". Sen sijaan Timo Tolkin kirjoittama "Angels Are Calling" on levyn huonoin biisi. Biisin nimeksi olisi sopinut paremminkin "Angels Are Crying", sillä tekisi mieli itkeä kun kuulee biisin. Totuus on, että Tolkki ei ole kirjoittanut hyvää biisiä sitten "Hunting High And Low", joka julkaistiin aikoja sitten. Olen varma, että Timo Kotipelto olisi kirjoittanut paljon paremman biisin kuin Tolkki. Tämä kun on semmoinen "lässyn lässyn biisi". Toinen vähän kuivahko kappale on "Don't Try to Break Me", joka lämppää hyvin enkelin kutsua. Levyn selvästi paras ehdokas radiobiisiksi on "Hear My Call", jota onkin soitettu jo monet kerrat. Myös alun vahva kappale "God of War" kolahti meikäläiselle muutaman kerran jälkeen. Albumin parhaat kappaleet ovat kuitenkin "Stay True" ja jo aiemmin mainittu "Losing My Insanity", jotka molemmat rokkaavat oikein kunnolla. "Stormwind", nimikkokappale, ja "Our Beast" ovat myös hyviä kappaleita, mutta "I Fly" -kappaleessa häiritsee sen läheisyys Stratovariuksen tyyliä. Loistava debyytti Arilta joka tapauksessa. Levy täyttää varmasti monen odotukset.

1. God of War
2. Hear My Call
3. Fuel for the Fire
4. Don't Try to Break Me
5. Angels Are Calling
6. I Fly
7. Our Beast
8. Losing My Insanity
9. Stay True
10. Stormwind
11. Heartstealer

* * *

Laura Voutilainen: Kosketa mua

Siinä missä Laura Voutilaisen kolme ensimmäistä levyä ovat klassikoita kaikki, niin ei tämä "comeback to iskelmä" -albumi ole sen huonompi. Aluksi tosin, kun näin levyn kaupassa, ajattelin, että kai sen voi kuunnella. Tosin, ekalla kerralla ei avautunut yksikään kappale, lukuunottamatta radiosta kuultuja biisejä "Kosketa mua" ja "Rakkautta ei piiloon saa". Melkein jo hylkäsin koko albumin, mutta eräs ystävistäni sanoi, että se on hyvä albumi. No, päätin vielä kuunnella, ja hei! Tämä albumi on sittenkin hyvä! Tokalla kerralla avautuivat "Vaarallinen yllätys", "Aurinkokesä" ja "Vedet kirkastaa". Kolmannella kerralla sitten albumi olikin ihan kolmen ensimmäisen veroinen. Tämä on hieno paluu Laurasta eli rockista takaisin Laura Voutilaiseen eli iskelmään! Tosin, ei tämä ihan samankaltaista ole kuin debyytin meno, mutta kuitenkin hyvä osoitus Laura Voutilaiselta taas! Monet biiseistä ovat todella herkkiä. Levyjen biiseillä on ollut monia eri tekijöitä, mutta kuitenkin levy on hyvä kokonaisuus. Ainoastaan, viimeinen biisi "Take A Chance" pilaa kokonaisuuden englanninkielisellä popillaan. "Kosketa mua" olisi ollut niin paljon parempi ehdokas Suomen euroviisukarsintafinaaliin! No, mennyt on mennyttä, ja tuloksena kuitenkin hieno levy! Hieno, positiivinen levy!

1. Rakkautta ei piiloon saa
2. Vaarallinen yllätys
3. Tiedän sen
4. Aurinkokesä
5. Timanttinen tähti
6. Kosketa mua
7. Tunnet sen
8. Valmiina
9. Vedet kirkastaa
10. Aikuiselämää
11. Take a Chance

* * * ½

Johanna Pakonen: Kosketus jää

Johanna Pakosen uutta albumia odotettiinkin vuoden verran ennen kuin se julkaistiin. Tulos kuitenkin näyttää ensin jäävän aika laihaksi. Vaikka levyllä onkin paljon biisejä, niin monet niistä ovat aika perusiskelmää. Ajoittain päästään ihan hyväänkin tunnelmaa, lähinnä biiseissä "Kosketus jää", "Peilipallo", "Kerta viimeinen", "Valoa pimeään" unohtamatta loistavaa duettoa "Sovinnon menneen kanssa teen". Onhan Johannalla toki mahtava ääni, mutta sekään ei auta jos suurella osalla kappaleista ei ole mitään ihmeellistä annettavanaan. On hienoa, että levylle on otettu molemmat euroviisubiisit "Kerta viimeinen" ja "Liian monta yötä yksin". Maaritin tunnetuksi tekemä hitti "Ei vaadi paljon vaan kaiken" ei minun korvaani oikein Johannan laulamana istu aluksi eikä myöskään viimeinen biisi "Valkoinen maa", joka on joululaulu. Lopulta kuitenkin palaset loksahtavat yhteen siinä 10. kuuntelukerran jälkeen ja levystä tulee suunnilleen samanlainen klassikko kuin "Anna yksi yö" -albumista.

1. Kosketus jää
2. Peilipallo
3. Sovinnon menneen kanssa teen
4. Odotin kauan
5. Hetki vain
6. Jos rakkaus ei saavukkaan
7. Kultareunat
8. Kerta viimeinen
9. Liian monta yötä yksin
10. Ei vaadi paljon vaan kaiken
11. Tahdon tuoksuas hengittää
12. Niin kuin tulis kotiin
13. Valoa pimeään
14. Valkoinen maa

* * * * ½

HB: Can You Road? [DVD]

HB:n uutukaista DVD:tä Maata näkyvissä 2006 -festareilta odotin kauan, yli kaksi kuukautta, mutta se oli odotuksen väärtti. Olin itse katsomassas kyseistä keikkaa, ja mielestäni se oli todella hyvä. Siksi olinkin innoissani, kun kuulin, että se julkaistaan DVD:llä ja mahdollisesti jotain muuta extraa. Johannan ääni sopii erittäin hyvin bändin musiikkiin, niin "Uskon puolesta" kuin "Enne" -levylläkin. Vaikka keikassa onkin vain kaksi ekan pitkäsoiton biisiä ("Vain yksi mahdollisuus" ja "Himoa"), niin extroissa niitä kuitenkin on 5 lisää, ja kivana lisänä vain sinkkuna julkaistu biisi "Turhaa tärinää?". Itse keikka on kuvattu todella hyvin. Koko bändi soittaa todella ammattitaitoisesti, Johanna laulaa todella kauniisti ja itsevarmasti biisit ja nurkassa oleva huiluorkesteri hoitaa asian todella hyvin. Kaikki tuntuu loksahtavan kohdalleen eikä kukaan mokaa mitään. Tunnelma on aivan katossa, ja Johanna ja kumppanit ottavat hienosti yleisönkin mukaan kaikkine kännykkävalotemppuineen ja muineen. Mainitsemisen arvoinen on keikan alkaminen paukkeella ja räjähdyksillä, joka totisesti herättää jokaisen mielenkiinnon artistiin. Rummut kuuluvat todella hyvin keikalla ja harvinaista kyllä, minun tuli seurattua rumpalin työskentelyä todella paljon. Monissa DVDeissä on se vikana, että kaikkia muita kyllä näkyy paitsi rumpali tai sitten rumpali näkyy vain hyvin kaukaa. Tällä DVD:llä se on onnistuttu välttämään ja kaikkia muusikoita näytetään varmasti tarpeeksi ja samoiten näytetään myös yleisöä. Ehkä yksi loistavimmista ideoista DVD:llä oli laittaa englanninkielinen käännös tekstitykseksi ja koko valikonkin saa myös englanniksi, jos haluaa. Keikat -osiosta löytyy 8 livevetoa lisää. Vaikka kyseisten taltiointien taso ei ole kovin iso, niin siitä saa hyvän käsityksen HB:n aikaisempiin keikkoihin. Galleria-osuus vähän tökkii musiikin osalta, mutta se on vain pieni haitta. Can You Road? -dokumentti on sinänsä ihan huvittavaa katseltavaa, mutta myös kamalaa ajateltavaa, kun muistaa että "Hei se on totta...". Keikkabussin tarina on aika kaamea. Itse olisin mieluusti laittanut Johannan puheen keikan aikana varsinaiseen osioon enkä ekstramateriaaliksi, mutta onhan tämäkin ihan ymmärrettävä ratkaisu. DVD:ltä löytyy myös traileri DVD:seen, mutta en oo kyllä nähnyt missään sitä. Ihan kelpo pakkaus joka tapauksessa!

HB LIVE AT TURKUHALLI
1. Herralle kiitos
2. Kunnia
3. Valvokaa
4. Vain yksi mahdollisuus
5. Uskon siemen
6. Himoa
7. Hanki elämä
8. Herralle kiitos

EXTRAT
- Can You Road?
- Historia
- Galleria
- Keikat
Hän puhuu (2002)
Tee mulle (2002)
Uskon puolesta (2003)
Himoa (2004)
Valvokaa (2005)
Turhaa tärinää? (2005)
Herralle kiitos (2006)
Taivaaseen? (2007)
Poistetut kohdat
- Turku palaveri
- Can You Road? part 2
- Speaker's corner
- Janne on spot
Traileri
Tekijät

* * * * ½

Hanna Pakarinen: Lovers

Ystävänpäivänä (rakastavaisten päivänä) 14.2.2007. on ihan kiva julkaista albumi, jonka nimi on "Lovers", tosin olen kuullut, että se oli vain sattumaa. "Lovers" jatkaa kahden ensimmäisen albumin linjaa eli on rokkaava ja Hanna laulaa tosi hyvin. Jotkut biiseistä yllättävät positiivisesti, mutta muutama kappale, kuten "Free" ja "Tell Me What to Do" ovat niin peruskamaa, että niitä ei jaksa kuunnella. Euroviisukarsinnoissa mukana ollut biisi "Leave Me Alone" alkaa kuulostaa muutaman kerran jälkeen ihan mukavalta, tosin levyllä on muutamia samantasoisia kappaleita, tarkoitan biisejä "Lovers", "It Ain't Me", "Go Go", "Heart Beating Steady" ja "You Don't Even Know My Name". Viimeinen kantrivaikutteinen kappale "Hard Luck Woman" on mukava lopetus, vaikka ei niitä parhaimpia Hannan kappaleita olekaan.

1. It Ain't Me
2. Go Go
3. Leave Me Alone
4. Tell Me What to Do
5. You Don't Even Know My Name
6. Heart Beating Steady
7. Tears You Cry
8. Free
9. It Ain't Gonna Happen
10. Lovers
11. Hard Luck Woman

* * *

Christine Guldbrandsen: Christine

Christine Guldbrandsen on tuttu joillekin suomalaisille ja muille eurooppalaisille euroviisuista 2006, jossa hän edusti Norjaa kappaleella "Alvedansen". Kyseinen kappale löytyy myös tältäkin levyltä, tosin vähän pitempänä ja erilaisempana. Versioilla on jonkin verran eroa, mutta ei ole helppoa sanoa, että kumpi on parempi. Levyn kappaleet ovat pääosin norjaksi, ainoastaan "Dove" ja "Journeys Song" on laulettu englanniksi. Levy jatkaa samaa linjaa kuin kaksi aikaisempaa levyä "Surfing in the Air" ja "Moments", vähän etnisempänä kylläkin. Minulle tuli mieleen pohjoismaalaiset kansanlaulut monestakin kappaleesta. Levyn ensimmäinen puolisko on jonkin verran reippaampi kuin jälkimmäinen, mutta sinänsä levy on hyvä kokonaisuus, että sitä tekee mieli kuunnella, mm. kappaleet "Den Dag Kjem Aldri", "Langt Bortenfor" ja "Timeglasset" tarvitsevat aikaa avautuakseen kunnolla, mutta kappaleet "Mellom Himmel Og Jord", "Tampen Brenner" ja "Dansekjolen" avautuvat erittäin helposti. Hieno kolmas albumi Christinelta!

1. Dansekjolen
2. Langt Bortenfor
3. Tampen Brenner
4. Alvedansen
5. Mellom Himmel Og Jord
6. Spindelvev
7. Den Dag Kjem Aldri
8. Journeys Song
9. Timeglasset
10. Dove

* * * *

Rauli Badding Somerjoki: Täss on Rauli, moi! [kokoelma]

Rauli "Badding" Somerjoki kuuluu kiistatta sekä suomalaisen iskelmän että suomaisen rokin kärkinimiin. Vaikka hänen kuolemastaan on kulunut jo yli 15 vuotta, hän on edelleen koko kansan rakastama säveltäjä, muusikko, sanoittaja ja laulaja. Pidän häntä ehdottomasti parhaana suomalaisena miesiskelmäartistina kautta aikojen! Tämä kokoelma on loistava otanta Rauli Somerjoen tärkeimmistä biiseistä. Rock-klassikot kuten "Bensaa suonissa", "Näin käy rock'n'roll", "Ja rokki soi", "Mä jäin kii" lisättynä iskelmäklassikoilla kuten "Paratiisi", hänen suurin hittinsä "Tähdet tähdet", "Laivat", "Ikkunaprinsessa", "Suukko vain", "Yön hiljaisuudessa", "Moody River" jne. ovat täydellistä kuunneltavaa niin bussilla (tai autolla) matkustaessa, koti-iltaa viettäessä, romanttista iltaa viettäessä tai ihan muuten vaan. Somerjoen mahtava ääni saa kenet tahansa sydämen sykkimään, varsinkin naisen eli tämä kokoelma kannattaa ilman muuta hankkia!

CD1:

1. Nuori rakkaus
2. Tällainen hupsu
3. Oi kuu
4. Valot
5. Sulamit
6. Pilvet karkaa, niin minäkin
7. Bensaa suonissa
8. Mun sormuksein
9. Yö sun kanssas
10. Mikset nuku sisko pieni
11. Ja rokki soi
12. Fiilaten ja höyläten
13. Paratiisi
14. Teinienkeli
15. Öitten neidot
16. Näin käy rock'n'roll
17. Suukko vain
18. Mä jäin kii
19. Surrender: Antaudu, rakkain!
20. Aamuöiseen sateeseen

CD 2:

1. Laivat
2. Rakkauden kiertokulku
3. Kaita polku
4. Ikkunaprinsessa
5. Nukkuja kaunein
6. Kuihtuu kesäinen maa
7. Ensimmäisenä iltana
8. Paras haihtua vaan
9. Lähdön hetkellä
10. Moody River
11. Yön hiljaisuudessa
12. Pellavapää
13. Illan varjoon himmeään (Kaipuuni tango)
14. Tähdet tähdet
15. Suon kulkija
16. Salainen rakkaus
17. Saanhan viimeisen tanssin
18. Ilta-aurinko
19. Kaunis maailma
20. Tosi rakkaus

* * * * *